Miksi emme ole ylpeitä omistamme?

Written by
Mika Koivula

Miksi emme ole ylpeitä omistamme?

Written by
Mika Koivula

Miksi emme ole ylpeitä omistamme?

Written by
Mika Koivula

Miksi emme ole ylpeitä omistamme?


Oletko koskaan kuullut italialaisesta, joka valitsisi ranskalaisen bitterin kotimaisen sijaan? Tai irlantilaisesta, joka mielummin tarjoilisi sinulle single maltia, vaikka voisi tarjota laadukasta irkkuviskiä? En minäkään. Mutta kuinka monesti sinulle on Suomessa suositeltu kansainvälistä giniä tai olutta, vaikka vähintään yhtä laadukkaita kotimaisia vaihtoehtoja löytyisi?


Laadukkuuden pitkät perinteet

Meillä Suomessa on jo pitkään tuotettu laadukkaita alkoholijuomia useissa eri kategorioissa. Kaikkia en mitenkään voi tässä kirjoituksessa mainita, mutta loistava esimerkki on kansainvälisestikin tunnettu ja palkittu Finlandia Vodka. Tätä laadukasta vodkaa myydään nykyään yli sadassa maassa, se oli ensimmäinen skandinaavinen vodka jenkkimarkkinoilla ja tuotteen pakkauksissa on aina käytetty suomalaista designia. Riittääkö jo syitä olla ylpeä? Niin luulisi, mutta silti suosimme valinnoissamme tuontivodkaa.


Uudessa-Seelannissa asuessani tilanne oli päinvastainen: maassa oltiin lähialueiden pienpanimoista niin ylpeitä, ettei tuontiolutta meinannut edes löytää. Olisi mahtavaa, jos mekin osaisimme tarjota omiamme yhtä suurella innolla ja ylpeydellä.


Suosi suomalaista

Suomi on johtava alkoholimaa – enkä puhu nyt kuluttamisesta, vaan tuottamisesta. Uusimmat tislaamomme on palkittu kaikenlaisilla mitaleilla milloin missäkin, mutta emme silti tunne kansana ylpeyttä omistamme. Suomalaiset tislaamot ja panimot vahvistavat brändejään ympäri maailman levittäen samalla positiivista ja kiinnostavaa Suomi-kuvaa, mikä varmasti tuo meille myös turisteja. Näin ollen suomalaisten tuotteiden menekin kasvu lisäisi kotimaisia työpaikkoja – eikä ainoastaan tuotantolaitoksissa.


Vastuullinen viestintä

Kotimaisuuden tukemisen ei tietenkään pidä olla pakotettua. On meillä heikkojakin tuotteita, eikä mistään pidä väkisin tykätä. En myöskään halua kuulostaa siltä, ettenkö pitäisi kansainvälisiä tuotteita laadukkaina – oma lempiginini valmistetaan Skotlannissa. Myös esimerkiksi rommit ovat lähellä sydäntäni ja Karibian saarilla myös paikalliset fanittavat tuotteitaan yhtä fanaattisesti, kuin Englantilaiset jalkapallojoukkueitaan.


Fanitusta ei kuitenkaan ole saavutettu lukemalla median harhaanjohtavia julkaisuja. Yhdessäkään alkoholikilpailussa ei palkita vain yhtä voittajaa, vaan kultamitaleja annetaan kaikille, jotka yltävät tietyn pisterajan yli. Tällöin kultamitalisteja voi olla jopa kymmeniä ympäri maailman. Silti saamme kotimaisista medioista usein lukea, kuinka jokin tietty tuote on palkittu maailman parhaana. Tuottajilla onkin tässä mielestäni suuri vastuu, ja on väärin jos he itse viestivät pokanneensa “maailman parhaan” tittelin. Tämä tekee vain hallaa brändin imagolle, varsinkin ravintola-alan ammattilaisten keskuudessa.


Timanttia turisteille

Tislaamot ympäri maailmaa toimivat turismin vetonauloina ja houkuttelevat ihmisiä paikan päälle tutustumaan niin toimintaansa, tuotteisiinsa ja yrityksen tarinaan, kuin paikalliseen kulttuurinkin. Amerikkalaismedia Liquor.com listasi tislaamoturismin yhdeksi tämän vuoden kasvavista trendeistä. Kun tämä trendi saapuu Suomeen, on meidän oltava valmiina. Tarjotaan silloin tiedonjanoisille turisteille niitä parhaita helmiä, joita Suomessa tuotamme. Tarjotaan parasta kotimaista ruokaa ja parhaita kotimaista juomia rautaisen vankalla ammattitaidolla. Ollaan tänä vuonna ylpeitä omistamme ja näytetään se.